Troijan puuhevonen

Aina eduskuntavaalien alla toistuu Suomessa erikoinen näytelmä, joka on nytkin jo alkanut pyöriä. Tulevia kansanedustajia ja hallitusohjelman kirjoittajia pelotellaan sillä, että suomalaiset metsänomistajat ovat tyhmiä ja he toimivat väärin. He joko eivät myy puuta lainkaan tai sitten he myyvät puunsa väärille ostajille.

Nyt Metsäteollisuus ry matkii Troijan sodassa käytettyä sotajuonta. Äänekosken ja Kuopion investointihankkeista on tehty Troijan puuhevonen. Metsänomistajia pelotellaan maksuilla ja metsämaan verotuksella jos eivät älyä tulevaisuudessa myydä puuta vain teollisuuden raaka-aineeksi. Kauniin Helenan perään itkeminen ja puuhevosen kyhääminen tuntuu turhalta, koska Suomen puumarkkinat ovat viime vuosina toimineet paremmin kuin koskaan.

Kuopion puuhevonen vaikuttaa erityisen ontolta. Epeioksena häärää eräs metsäjohtaja, joka kiirehti heti tuoreeltaan kommentoimaan Kuopion hanketta ”arvostettujen kollegoiden hankkeeksi”. Nyt metsänomistajia houkutellaan olemaan myymättä puuta energiakäyttöön. Itä-Suomessa puun energiakäytön lisäämispotentiaali on erittäin merkittävä. Esimerkiksi Pielisen Karjalassa se on 243 prosenttia. Samaan aikaan Suomessa suunnitellaan useita biojalostamoja, jotka jakavat hyvinvoinnin tasaisemmin pitkin Suomea. Tämä tietää paljon lyhyempiä kuljetusmatkoja kuin puun lisäkäytön keskittyminen pelkästään kahteen pisteeseen. 

Tulpatonta mopoa ei kenenkään kannata polkea. Nyt on hyvä se, että puunkäyttö on Suomessa alkanut monipuolistua ja kasvaa. Tämä motivoi metsänomistajia ja parantaa samalla myös puumarkkinoiden kaikinpuolista toimivuutta. Vilkkaat puukaupan vuodet tarkoittavat Euroopan puustoisille ylängöille, kuten Pielisen Karjalalle, parempia aikoja. Tällaisilla alueilla ihmiset ovat matalammin koulutettuja ja miesten työttömyys on suurta. Metsä antaa nimenomaan miehille työtä.

Troijalaiset erehtyivät illalla juhlimaan voittoa kreikkalaisista. En uskoa päättäjien ja metsänomistajien olevan niin tyhmiä, että he tekisivät samoin kuin troijalaiset. Metsänomistajat ovat oppineet elämään reaalitaloudessa. Markkinataloudessa näet kysytty hyödyke ei koskaan lopu. Puusta on nyt tullut tällainen tavara hiilensitomiskykynsä takia.

P.S. Enää ei siis päde se vanha sanonta, jonka mukaan eukot pelkäävät taivaan putoamista niskaan ja ukot pelkäävät metsien loppumista. 

P.P.S. Olen nyt kirjoittanut blogia runsaat kaksi ja puoli vuotta. Tämä on jo tasan sadas blogini.

Ei näkynyt paksua majuria

Oopperan ystävillä on tapana sanoa, että esitys ei pääty ennen kuin paksu leidi on laulanut. Entisaikaan myös sotilasparaateissa näkyi paksuja upseereita. Eläkkeellä oleva puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund aiheutti takavuosina kohua puhumalla paksuista majureista ja pullamössövarusmiehistä. Räväkkä Hägglund halusi herätellä Suomen armeijaa parempaan suorituskykyyn.

Olin viime sunnuntaina Kainuun prikaatin valatilaisuudessa Kajaanissa valakaavan esilukijana ja sotilasparaatin vastaanottajana yhdessä Kainuun prikaatin komentajan, prikaatikenraali Jukka Sonnisen kanssa. Minä en nähnyt ohimarssilla yhtään paksua majuria. Ajat ovat muuttuneet. Minä näin kovakuntoista ja kurinalaista joukkoa. Koulutus on ollut tehokasta.

Itse valatilaisuus oli juhlava. Noin 900 varusmiestä ja 3500 omaista on paljon väkeä yhdellä kentällä. Pakkasta oli 6-7 astetta, ja tuuli kävi armottomana Hoikankankaalla. Aurinko pilkahteli pilvien lomasta. Ihailin Kainuun prikaatin tapaa hoitaa yhteiskuntasuhteita. Varusmiehistä ja heidän omaisistaan pidetään nykyään hyvää huolta. Söimme valalounasta ja komentaja oli kutsunut lounaalle myös kaksi valansa vannonutta sotamiestä omaisineen. Yllätyksekseni minulle luovutettiin lounaan jälkeen Kainuun prikaatin ansiomitali. Se oli suuri kunnia reservin kapteenille.

Juttelin varusmiesten omaisten kanssa. Paljon väkeä oli tullut Pohjanmaalta kuten Nurmosta. Tapasin valatilaisuudessa myös nurmeslaisia vanhempia. Juttelin heidän kanssaan. Maanpuolustushenki elää meillä vahvana. Pojat ja tytöt laitetaan meillä hyvillä mielin armeijaan. Armeijan läsnäolo näkyy meillä Nurmeksessa Sotinpuron ampuma-alueen kautta, jonka uusi isäntä on nyt Kainuun prikaati. Sotinpuron käyttö on tulevaisuudessa kasvamaan päin. Ensi kesänä maanpuolustus näkyy puolestaan Nurmeksen ympäristössä suuren sotaharjoituksen muodossa.

Nurmeksen kaupungin ja Kainuun prikaatin yhteistyösuhteet ovat tärkeät myös elinkeinoelämän kannalta. Meidän yritykset valmistavat tuotteita armeijalle. Armeija marssii meidän sukissa ja syö toivottavasti myös meidän leipää. Muistutinkin ruokalan varuskunnan emäntää meidän hyvistä elintarvikealan yrityksistä.

Kuulumiset KAKS:in seminaarista

Olin tällä viikolla keskiviikkona Helsingissä Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) vuotuisessa seminaarissa. Olen kutsuttujen listalla, koska olen säätiön hankearvioija ja koska itse sain 2000-luvun alkupuolella säätiöltä merkittävän apurahan omaan väitöskirjatyöhöni. Seminaari on merkittävä kunta-alan vuotuinen tapaaminen, ja paikalla oli 400 kuntaihmistä ympäri Suomea.

KAKS:in seminaarissa oli puhujapöntössä vuorollaan peräti kolme ministeriä: Huovinen, Kiuru ja Risikko. Äänessä oli myös kaksi tutkijaa, jotka puhuivat soten ja kuntien tulevaisuudesta.

Ministeri Huovinen kertoi sote-uudistuksen tilanteesta ja uudistukseen kohdistetusta kritiikistä. Ministerin mukaan kustannusten hillintä on uudistuksen eräs tärkeimmistä tavoitteista. Hän vakuutti uudistuksen etenevän eduskunnassa aikataulussaan, vaikka jo työn alkaessa tiedettiin mm. perustuslaillisista haasteista. Nyt siis aiotaan muuttaa ensin rakenne ja sitten vasta rahoitus. Ministeri lupaili ulostuloa monikanavarahoituksesta jo maaliskuussa. Ministeri oli vakuuttava.

Ministeri Kiuru puhui sivistyksestä. Hän oli silmin nähden väsynyt ja jopa hieman turhautunutkin. Kovaa näyttää olevan rääkki ministereillä. Tunsin jopa sääliä ministeriä kohtaan. Ministerin mukaan lukioverkkoa ei karsita, mutta karsinta käy kovana lukiokoulutuksen järjestäjien joukossa. Yhteensä toiseen asteen koulutuksessa halutaan säästää 260 miljoonaa euroa, josta lukioiden osuus on noin kolmannes. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 11 prosentin säästötavoitetta lukio-opetuksen kustannuksissa.

Ministeri Risikko puhui puolestaan kuntien uudesta roolista. Ensin kuntien koko puolittuu, ja sen jälkeen koko vielä puolittuu. Ministerihän on asettanut työryhmän pohtimaan kuntien tulevaa roolia. Tärkein johtolanka tuntuu olevan parivaljakko paikallinen kunta – alueellinen kunta. Paikallinen kunta huolehtii lähidemokratiasta ja mm. kirjastoista. Alueellinen kunta huolehtii elinkeinojen edistämisestä. Minulle tämä ei ollut yllätys, mutta yllätys oli se, että nyt tämä sanottiin ääneen ministerin suulla. Suomennettuna ministerin lausuma tarkoittaa sitä, että edunvalvonnan ja elinkeinopolitiikan tulee olla seudullista.

Tutkija Jenni Airaksinen puhui kuntien tulevasta roolista nelijaolla: kunta on paikallinen identiteetti, kunta on paikallistalous, kunta on hyvinvoinnin tuottaja ja kunta on verkostojen solmukohta. Airaksisen mukaan kuntajohtajan on tunnistettava nämä neljä roolia ja osattava toimia aina tilanteen mukaan joko ”kyläpäällikkönä, ekosysteemipelaajana, ammattijohtajana tai sivistyneenä verkostovelhona”. Airaksinen muistutti kunta-sanan tulevan latinan sanasta ”communis” eli yhteinen. Tutkijan mukaan kunta on paras paikan osaamisessa, ja kunta on kuntalaisen ja yrityksen tärkein demokraattinen tartuntapinta ulkomaailmaan.

Lähdin seminaarista voimaantuneena. Olin pystynyt tuulettamaan myös omia ajatuksiani kuntajohtamisesta. Poikkesin ennen Finnairin bussiin nousua kalastustarvikekaupassa. Heittokalastuskauden alkuun on näet enää kolme kuukautta. Täydensin pakkiani kolmella täsmä-ostoksella, joita en tässä kuitenkaan paljasta…