Kaupungintalon kuulumisia

Kirjoitan tätä blogia kiirastorstaina eli kellokeskiviikon jälkeisenä päivänä. Nyt on tullut vuosi täyteen kaupunginjohtajan tehtävässä ja tämä on jo 50. blogini. Siis melkein kerran viikossa on ”lastuja lentänyt”.

Kerron tällä kertaa kuulumisia Nurmeksen kaupungintalon seinien sisäpuolelta. Meidän kaksi pitkäaikaista työntekijäämme eli Sirpa ja Anja jäivät viime viikolla vuosilomalle ja sen jälkeen hyvin ansaitulle eläkkeelle. Heidän mukanaan meiltä poistuu 60 vuotta kunta-alan kokemusta. Olemme jo aloittaneet uuden johdon sihteerin rekrytoinnin. Samalla kehitämme kaupungintalon ja kaupungin johtoryhmän työtapoja. Uskon, että painotamme valinnassa kunta-alan kokemusta ja tuoreita näkemyksiä kuntakonsernin toiminnan kehittämisestä ja markkinoinnista.

Kaupungintalon remontin suunnittelu on myös käynnistynyt. Aikomuksemme on korjata kaupungintalo perusteellisesti vuosina 2014 -2015. Remontin ajaksi joudumme muuttamaan komentopaikan toisaalle evakkoon noin puoleksitoista vuodeksi. Vaihtoehtojen kartoitus on jo käynnissä. Iso työmäärä muutoissa tulee mm. arkiston siirrosta: kaksi hyllykilometriä mappeja on varsin suuri urakka. Nurmeksen kaupungintalo on paraatipaikalla ja suojelurakennus, joten remontointi pitää tehdä hyvin ja sen pitää myös onnistua.

Kaupungintalon toimintaan tuo myös muutoksia Nurmeksen kaupungin uusi strategia, joka valmistuu toukokuussa. Viestintää ja markkinointia tehostetaan. Konsernijohtamista jämäköitetään. Tehdään isompia asioita yhdessä hallintokuntien kanssa. Esimerkkinä tällaisesta on vaikkapa vapaa-ajan asuntomessut tai hyvä yhteydenpito loma-asukkaisiin.

Olennaisena osana kaupungintaloa pidän myös valtuuston ja kaupunginhallituksen huoneiden henkeä. Nurmeksen henki on ollut viime vuosina hyvä ja yksituumainen. Aivan viime viikkoina olen havainnut pientä muutosta poliittisempaan suuntaan, mutta uskon sen johtuvan valtakunnanpolitiikan tilanteesta eli kuntarakenne- ja sote-uudistuksesta. Tämä muutos ei ole pahasta, koska meillä pitää olla paljon lonkeroita ulkona.

Tilinpäätöksen mulkoilua

Nurmeksen kaupungin viime vuoden tilinpäätös on herättänyt minussa monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Skaalani on vaihdellut valonpilkahduksista vihaiseen mulkoiluun.

Positiivisia tuntemuksia viime vuodelta ovat herättäneet muuttovoitto, pieni lainamäärä per asukas, kustannustehokkuus (Pielisen Karjalan kustannustehokkain kunta), tulos naapurikuntiin verrattuna sekä vastuiden väheneminen. Kumulatiivista ylijäämää on vielä 6,2 M€. Plussaksi lasken myös sen, että kokonaisuus pelitti: millään rintamalla ei tapahtunut romahdusta.

Vihainen puolestaan olen seuraavista asioista: valtio-osuuksien leikkaukset (1,45 M€), verotulojen jyrkkä lasku kahtena viimeisenä kuukautena, sairaanhoitopiirin ennustevirheet (muuttunut ensivastetoimintatapa ja lomapalkkavelan muutos), vuosikatteen puolittuminen, henkilöstökustannusten kasvu vanhustenhoidossa sekä Loma-Nurmes Oy:n tappiokierteen jatkuminen.

Nurmeksen kaupungin tulos on hyvin samanlainen kuin vuosina 2000, 2004 ja 2006. Vuoden 2012 tulos on siis viidentoista vuoden aikajänteellä 4. huonoin. Yllättävän paljon vuositulosten välillä on vaihtelua.

On syytä olla huolissaan nykyhallituksen ministereiden kokemattomuudesta, mikä näkyy toimenpiteiden yllättävinä vaikutuksina kunnissa. Esimerkiksi suuret pörssiyhtiöt käyttävät porsaanreikiä, kuten konsernin sisäisiä siirtoja ja tämän kautta yhteisöverotulojen lasku on Suomessa kiihtynyt. Valtion budjettiriihissä tehdään ratkaisuja, jotka heikentävät kuntien asemaa: yhteisöveron lasku, kotitalousvähennyksen ylärajan nosto sekä valtionosuusleikkausten kiristykset.

Nurmeksella on kuitenkin tällä hetkellä yksi valttikortti. Kaupunkimme ilmapiiri on reipastunut ja meillä on tekemisen meininki. Emme surkuttele tai syyttele olosuhteita. Osaamme arvostaa kaikkia hyviä asioita kaupungissamme.

Olen saanut paljon positiivista palautetta myös naapurikuntien asukkailta ja yrittäjiltä. Nurmeksen dynaamisuus on huomattu sielläkin ja oveamme koputetaan useasti.

Ja ihan lopuksi lähetän terveisiä Ylä-Karjala –lehden kolumnistille eli ”Mäntyniemen isännälle”: kissan pätevyys ei riitä biohiiltämön johtoon. Sehän näet elää pelkillä kiitoksilla. Biohiiltämöä tulee johtamaan sentään ammattijohtaja!

"LUU-5" ja täystyrmäys

Olin hiihtolomilla viime viikolla. Majailtiin vaimon kanssa Sodankylässä ystäväperheen luona. Lomalla on voimaannuttava vaikutus. Kotimatkalla koukkasimme Kuusamon kautta toisen ystäväperheen luokse, ja kävimme myös hiihtämässä ja polskimassa tropiikissa. Altaassa tosin kauhoi vastaan Kuohatin mies, joten maailma on kyllä aika pieni.

Lomalla ollessa myös aistit virkistyvät ja sitä tekee tarkkoja havaintoja. Kerronpa esimerkin: bongasimme näet Sodankylän taajamassa legendaarisen ”luuvitosen” eli poliisiauton, jonka rekisterinumero oli LUU-5. Olin luullut koko jutun olevan urbaanilegendaa, mutta nyt olen nähnyt sen omin silmin.

Koin myös lomalla täystyrmäyksen. Sitä ei minulle tehnyt LUU-5, vaan sodankylän mies Kommattivaaran vaativilla laduilla. Hiihdin itseni sippiin luistelusuksilla. Kolme puolentoista kilometrin pitkää nousua olivat minulle liikaa. Kun sitten vaisuna raahauduin takaisin autolle, niin erehdyin kyselemään lapin miehen hiihtotaustoja. Oli kuulemma hiihtänyt parhaana talvena 4300 kilometriä. Että silleen!

Hiihtolomalla pelasimme myös rautatiepeliä. Paris Connection on vuoden 2012 lautapeli. Pelissä rakennellaan Ranskaan rautateitä ja voittaja on se, jonka rautatieosakkeiden yhteisarvo on pelin lopussa korkein. Vaimoni Kristiina oli pelissä petollisen hyvä. Naisen logiikka on monimutkaista ja keinot sangen moninaiset. Lomalla minulle riitti kulttuuripläjäyksenä Bond-leffa telkkarista katsottuna. Salaisen agentin työ on vaativaa, mutta sangen mielenkiintoista.

Hiihtoloman lopuksi kokkailin perheelle ja vanhemmillemme herkullisia villisikaribsejä. Olinhan ampunut possun parisen viikkoa sitten täyden kuun valossa Virosta. Possu paloiteltiin kirveellä sopiviin paloihin. Päälle sinappihunajakuorrutus. Lihat luineen pellille. Joukkoon omenalohkoja, paprikasiivuja ja pari isoa punasipulia lohkoina. Olipas hyvää ja pelti tyhjenikin ennätysvauhtia.

Loman jälkeen työ sujuu taas. Keskittymiskyky on hyvä, fokus on selvä ja pikkuasiat eivät harmita. Isot maalit ovat kirkkaana mielessä.

Crowdsourcing

Joukkoistamisesta eli talkoistamisesta (crowdsourcing) on tullut sosiaalisen median (some) yksi valtavirtaus. Tällä termillä tarkoitetaan sitä, että meidät sosiaalisen median käyttäjät on valjastettu raportoimaan asioista sosiaaliseen mediaan. Näin on siirrytty vallan kolmiopin ajasta kansalaisjournalismin aikaan. Meillä on tähän tehokkaat työkalut: kännykkäkamera, twitter, youtube ja facebook.

Olen pohtinut tätä ilmiötä, ja olen löytänyt siitä sekä hyvää että huonoa. Hyvää on se, että tiedotus on tasapuolistunut. Ihmisiä ei voi enää nykyään pitää uutispimennossa. Medioiden koko- ja valtasuhteet ovat myös tasoittuneet. Crowdsourcing on myös helpottanut median työtä, koska media seuraa sitä tarkasti esimerkiksi suuronnettomuuksissa. Hyvää on myös se, että twitter ei tukkiinnu kuten esimerkiksi nettisivujen helposti käy. Näin esimerkiksi ulkomailla olevat suomalaiset matkailijat eivät jää tiedotusumpioon. Joukkoistaminen on valjastettu myös hyötykäyttöön esimerkiksi sähkölinjojen vikojen paikantamisessa: särkyneestä linjasta otetaan kuva ja se lähetetään verkkoyhtiölle. Sovellus siirtää siinä samalla myös kuvan sijaintitiedot.

Huonoa on puolestaan se, että visuaalisuus on saanut ylivallan sisältöön nähden: hyvät kuvat esimerkiksi onnettomuuspaikoilta tai live-youtubet ovat haluttuja. Kuva on korvannut tekstin uutisen ytimessä. Toinen ongelma on sirkulaatio eli saman tiedon, ja usein myös väärän tiedon, kiertäminen mediasta toiseen, koska copy-paste on helpompaa kuin kokonaan uuden tekstin tuottaminen. Ongelmaksi voitaneen laskea myös tiedotuksen tunteellistuminen: tunteet ovat vahvemmin mukana uutisoinnissa ja uutiskuvissa. Toisaalta tunteellistuminen parantaa viestin läpimenoa vastaanottajan päässä.

Mitä me voisimme oppia kunnissa tästä ilmiöstä? No ainakin sen, että sosiaalinen media on oikeasti myös tiedotuskanava ja tietolähde sitä taitavasti käyttävälle. Toinen tärkeä oppi on se, että kunnilla, myös Nurmeksen kaupungilla, pitää olla paljon hyvää visuaalista kuvamateriaalia. Kolmas asia voisi olla se, että kunta voi myös itse ”somen” avulla lisätä yhteisöllisyyttä ja käyttää somea myös kunnan markkinointiin.

Koko jutun voisi myös tiivistää siihen johtopäätelmään, että ihmiset seuraavat mieluummin ihmistä kuin organisaatiota.